Rekkakakku 2-vuotiaalle

Onnea 2-vuotiaalle! Juhlapäivää vietettiin rekkakakun voimalla, sillä onhan rekat ja monsteriautot hienointa maailmassa! Melkoista näperrystä marsipaanikuorrutteinen kakku vaati ensikertalaiselta, mutta askartelu oli hauskaakin. Ja sotkuista. Liioittelin tomusokerin määrän kanssa, ja koko keittiö oli tahmea pöllyävän tomusokerin ansiosta. Ainakaan marsipaani ei juuttunut kiinni mihinkään, sokeritahma kylläkin. ;)

Leivoin rekkaa varten 3 vaaleaa peruskääretorttupohjaa (à 4 munaa), joista kului vähän yli 2,5 pellillistä. Kakun täytteenä on vadelmahilloa, pakastevadelmia ja diplomaattikermaa, johon käytin vaniljakreemijauhetta ensi kertaa. Pidin täytteen simppelinä ja hyvin muotonsa pitävänä, sillä jännitin sitä, miten marsipaani pitää muotonsa yön yli jääkaapissa. Netistä luin varotteluja marsipaanipäällyksen hikoilusta, mutta kakkupohjan päälle eristeeksi tekemäni voikreemi Kinuskikissan ohjeella piti hikoilun hyvin aisoissa. Vain yksi kohta ilmeisesti falskasi hieman, ja pintaan oli kerääntynyt kosteutta. Lahoamis- ja hikoilu-uhan vuoksi en kostuttanut kakkua lainkaan, vaan ajattelin pakastevadelmien hoitavan homman yön aikana. Tosiasiassa kakku oli vähän kuiva, joten kevyesti uskaltaa kostuttaa, vaikka kakun tekisi edellisenä päivänä valmiiksi.

Kakkupohjat muotoonsa leikattuina ja täytettyinä.

Voikreemi toimii eristeenä ja estää marsipaanin hikoilua.

Marsipaanilevy saa mennä reilusti reunojen yli.
Tomusokeri toimii "jauhoina" kaulitessa - tosin vähempikin riittää.. ;)

Kakun kuorrutukseen kului 2,5 pötköä vihreää marsipaania ja lisäksi puoli pötköä punaista. Lisäksi ostamani pieni väripaletti koristemarsipaania oli loistava lisä, ja siitä sain tehtyä kaikki rekan muut osiot. Etu- ja takavalot löytyivät irtokarkkilaarista, samoin valmiin kakun "mukulakivikatu". Renkaat olivat Ballerina-suklaakeksejä, joihin tein koristemarsipaanista lokarit.

Olen suht tyytyväinen ensimmäiseen marsipaanikakkuyritykseen ulkonäöllisesti, vaikka hiomista vielä löytyy. Jotkut taitekohdat jäivät tönköiksi ja toisaalta jossain kohtaa marsipaani pääsi niin ohueksi, että se vähän repeytyi kakun päälle nostettaessa ja piti paikata. Lisäksi sitä tomusokeria oli kakun päällä aluksi todella paljon, kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, mutta onneksi tein kakun edellisenä päivänä/iltana/yönä, joten tomut sulivat aika hyvin kakun pintaan.

Entäs sitten maku: marsipaani jakaa mielipiteitä ja itselläni on tekemistä maun kanssa. Päivänsankari söi vähän täytettä, joten kakku oli lähinnä hauska ohjelmanumero. Loistavasti koossa pysyvä vaniljakreemijauhe teki kakkuun mielestäni jotenkin teollisen maun, joten sitä kannattaa käyttää harkiten.

Tässä vielä päivänsankari itse lahjansa äärellä: leikkikeittiö, totta kai!

Pikkukokki ja synttärilahja - onnea 2-vuotias!