Todellinen juhlakausi! Ihanaa kun on ehtinyt tavata monia kavereita, istua iltaa, syödä pitkän kaavan kautta - mutta simppeleitä kokkauksia ilman tuntikausien hikoilua keittiössä! Mikä sekin on kivaa joskus oikein ajan kanssa, mutta nyt lomailu on ollut hektistä. Tänä vuonna joulun välipäiviä ei oikeastaan ollut lainkaan, koska joulun juhlinta ajoittui viikonloppuun, ja ahkerimmat olivat töissä heti maanantaina. Onneksi tunnemme niitäkin, jotka eivät joutuneet palaamaan toimistoihinsa vielä kun kinkut oli hädin tuskin kaluttu loppuun jääkaapeista, joten päädyin kokkaamaan useampana iltana kavereille ennen uudenvuoden juhlintaa.
Joulukokkausten uuvuttamana päädyin toistamaan helppoa italialaishenkistä menua. Alkuun simppeli Antipasto misto -vati, johon kootaan valmiita herkkuja. Siitä edetään pelkkään primoon, joka tällä kertaa oli chilinen anjovis-tomaatti-oliivipasta eli Pasta Puttanesca. Välissä jälkikasvun nukutus ja helppoakin helpompi jälkkäri, sitruunasorbettia kuumalla kinuskikastikkeella, kermavaahdolla ja kohmeisilla marjoilla. Suoranainen 70-luvun klassikko ehkä sitruunasorbettia lukuunottamatta, joka hyvällä mielikuvituksella on jotenkuten italohenkinen.
Pääruuasta unohdin ottaa kuvan, mutta suunnilleen tältä sen pitäisi näyttää ja reseptikin suurinpiirtein sellainen, mitä noudatin, paitsi että käytin itse tuoretta chiliä ja mustia kalamataoliiveja. Alun perin lunttasin reseptin vanhasta pastakeittokirjastani Klassinen pasta, jonka olen saanut ystävältä vuosia sitten ja paljon ennen hiilareista kohkaamista.
Tämänkertaisen kokkailun "ei mennyt kuten Strömsössä" -osuus: Löysin perusmarketin tiskiltä vahingossa turhankin tujuja chilejä, ja ekana iltana kun tein tätä ruokaa, tein klassisen mokan ja kiireessä unohdin sujauttaa kertakäyttöhanskat käsiini ennen chilin käsittelyä! Vahva chili poltti käsiä tuskallisesti, ja piina vain syveni eri helpotuskonsteja läpi käydessäni. Siinä vaiheessa, kun vieraat kolkuttelivat ovella, liotin käsiäni luonnonjugurtissa... Oliiviöljy-sokeri-saippua-seos oli aika toimiva apu, kuten Suomen chiliyhdistys tms. nettisivuillaan neuvoi :D Toisella kerralla muistin jo varoa, enkä polttanut näppejäni. Muuten taisin unohtaa silloinkin, että kyseinen chililaatu oli vahvaa, sillä sen maku puski läpi turhankin voimakkaasti joidenkin ruokailijoiden makunystyröihin. Itse pidän tästä arkisestakin annoksesta kovasti, ja parmesanlastuilla ja yrttikourallisella höystettynä se on mielestäni ihan mutkaton vierastarjottava. Pienempänä annoksena sopii myös alkuruuaksi.
Italiasta sushimaahan eli uudenvuoden alkuruokiin. Totesimme ystävän kanssa, että sushiravintoloissa haluaisimme oikeastaan aina pelkkiä nigirejä makirullien ja muiden palleroiden sijaan, ja usein etenkin valmiissa sushilautasissa nigirit ovat harmillisen aliedustettuina. Niinpä sitten teimme niitä vähän enemmänkin..
Kimpassa näiden pyörittelyyn ei mennyt edes kauan aikaa etenkään kun ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan emme jaksaneet mennä estetiikassa, ja kun tein riisiviinietikalla maustetun riisin etukäteen valmiiksi jäähtymään. Yhdellä vadilla kevyesti suolattua lohta ja toisella limen mehusta kypsemmän sävynsä saanutta kalaa. Mukana tietenkin wasabia ja paria eri soijakastiketta. Yksinkertaista tämäkin - ja hyvää!
Joulukokkausten uuvuttamana päädyin toistamaan helppoa italialaishenkistä menua. Alkuun simppeli Antipasto misto -vati, johon kootaan valmiita herkkuja. Siitä edetään pelkkään primoon, joka tällä kertaa oli chilinen anjovis-tomaatti-oliivipasta eli Pasta Puttanesca. Välissä jälkikasvun nukutus ja helppoakin helpompi jälkkäri, sitruunasorbettia kuumalla kinuskikastikkeella, kermavaahdolla ja kohmeisilla marjoilla. Suoranainen 70-luvun klassikko ehkä sitruunasorbettia lukuunottamatta, joka hyvällä mielikuvituksella on jotenkuten italohenkinen.
 |
| Antipasto misto -vadilla mm. parman-kinkkua, salamia ja artisokan sydämiä. Avaa purkit ja tarjoile, on tämän alkupalan kantava ajatus... |
Tämänkertaisen kokkailun "ei mennyt kuten Strömsössä" -osuus: Löysin perusmarketin tiskiltä vahingossa turhankin tujuja chilejä, ja ekana iltana kun tein tätä ruokaa, tein klassisen mokan ja kiireessä unohdin sujauttaa kertakäyttöhanskat käsiini ennen chilin käsittelyä! Vahva chili poltti käsiä tuskallisesti, ja piina vain syveni eri helpotuskonsteja läpi käydessäni. Siinä vaiheessa, kun vieraat kolkuttelivat ovella, liotin käsiäni luonnonjugurtissa... Oliiviöljy-sokeri-saippua-seos oli aika toimiva apu, kuten Suomen chiliyhdistys tms. nettisivuillaan neuvoi :D Toisella kerralla muistin jo varoa, enkä polttanut näppejäni. Muuten taisin unohtaa silloinkin, että kyseinen chililaatu oli vahvaa, sillä sen maku puski läpi turhankin voimakkaasti joidenkin ruokailijoiden makunystyröihin. Itse pidän tästä arkisestakin annoksesta kovasti, ja parmesanlastuilla ja yrttikourallisella höystettynä se on mielestäni ihan mutkaton vierastarjottava. Pienempänä annoksena sopii myös alkuruuaksi.
Italiasta sushimaahan eli uudenvuoden alkuruokiin. Totesimme ystävän kanssa, että sushiravintoloissa haluaisimme oikeastaan aina pelkkiä nigirejä makirullien ja muiden palleroiden sijaan, ja usein etenkin valmiissa sushilautasissa nigirit ovat harmillisen aliedustettuina. Niinpä sitten teimme niitä vähän enemmänkin..
Kimpassa näiden pyörittelyyn ei mennyt edes kauan aikaa etenkään kun ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan emme jaksaneet mennä estetiikassa, ja kun tein riisiviinietikalla maustetun riisin etukäteen valmiiksi jäähtymään. Yhdellä vadilla kevyesti suolattua lohta ja toisella limen mehusta kypsemmän sävynsä saanutta kalaa. Mukana tietenkin wasabia ja paria eri soijakastiketta. Yksinkertaista tämäkin - ja hyvää!
Kommentit
Lähetä kommentti