Helsingin herkut

Viikonloppureissun aikana ehtii käydä aika monta kertaa ravintolassa. Majapaikkamme Klaus K:n aamiaista kehutaan - syystä. Valikoima ei ole valtava, mutta kaikki tarjollaoleva oli todella laadukasta, ja oli tosiaan virkistävää saada pientuottajien lähiruokaa ja luomua aamiaispöytään. Ihana leipävalikoima oli hotellin leipurin omaa tuotantoa. Perusmehujen lisäksi pöydästä löytyi myös tyrni-omenamehua, nam. Pientuottajien valikoimista tai itsetehtyjä tuotteita olivat mm. savustettu rautu, juustot, voi ja hillot. Luonnonjugurtti oli luomua, puuro uunissa haudutettua ohraa. Aamiainen sisältyi huoneen hintaan, joka oli ylipäätään yllättävän kohtuullinen ja perusaamiaisesta poikkeava aamun aloitus oli hyvä bonus.

Klaus K:n aamiainen oli luomua, lähiruokaa ja pientuottajien herkkuja.

Hakaniemen hallin keittobaari Soppatykki jäi mieleen Neljän tähden illallinen -sarjasta, jossa joku kilpailijoista vähän oikaisi kokkausurakassaan, ja haki hyville pisteille päässeen alkukeittonsa hallista. Ja hyvää oli soppa lauantaisena lounaskäynnilläkin. Bouillabaisse-keiton kulho oli valtava ja keitto maukasta. 8,5 euron hinta oli hyvin kohtuullinen hinta annoksesta.

Nyt-liite hehkutti muutama viikkoa sitten kreikkalaista Thalassa-ravintolaa Herttoniemen rannassa, ja Kreikka-fanina minun piti tietenkin matkata testaamaan, pitikö ylistävä arvio paikkaansa. Aika samoilla linjoilla olimme lehden kanssa, ja ainoa miinus autottomalla reissulla olikin ravintolan vähän vaivalloinen sijainti. Kannatti kuitenkin vaivautua. Alkupala-mezedesvalikoima sisälsi mm. kreikkalaisia lihapullia, valkopapuja tomaattikastikkeessa, fetajuustoa ja tzatziki-dippiä.

Mezedes

Sitruunaiset lampaankyljykset




 








Toisesta alkupalasta, saganakista, eli paistetusta kefalotiri-juustosta intoilin
etukäteen, sillä en ole löytänyt kyseistä juustoa Suomesta. Harmi kyllä annos oli kuitenkin vähän pettymys. Frittitaikinaa oli juuston ympärillä turhan paksulti ja se maistui jopa valmistavaralta - olisiko kuitenkin juusto saapunut Suomeen taikina ympärillään? Pääruuat onnistuivat tasaväkisesti: oma annokseni sitruunaiset karitsankyljykset olivat uskomattoman mehevät, eikä annosta ollut pilattu paksuilla kastikkeilla, vaan raaka-aineiden omaan makuun luotettiin. Toinen annos, perinteinen kreikkalainen lammaspata oli myös mehevöitynyt ihanaksi uunissa. Myös 1-vuotias ravintolavieras piti kaikista annoksista. Kreikkalaiseen tapaan jälkiruokalista oli melko vaatimaton ja jätimmekin mahat täynnä jälkkärin väliin. Ravintolalla olisi varaa nostaa hintojaan, mutta toivottavasti eivät sitä tee. Nyt hintataso on lähempänä sitä, mitä kreikkalaisesta ruuasta on sen alkulähteillä tottunut maksamaan.