lauantai 27. marraskuuta 2010

Tintå on ihanasti vähän sinne päin

Turun ravintolavalikoimaa vaivaa pahasti koko keskustan vallannut S-etu-epidemia, joten tunnelmallinen pieni Tintå oli ilahduttava tuttavuus! Luulin kesällä ovensa Aurajoen rantaan avannutta ravintolaa lähinnä viinibaariksi, mutta ihania herkkuja siellä tarjoiltiin. Ja viinilista oli kyllä vaikuttavan pitkä - me tosin tyydyimme karahvilliseen talon Merlota, mikä sekin solahti oikein vaivatta alas erinomaisten ruoka-annosten kaverina. Miljööltään ravintolaihanuus oli kuin Blankon välimerellinen ja boheemi serkku. Ja samaa yritystä tai jotain sukua ne taitavat ollakin, sillä Blankon catering majailee Tintån tiloissa.

Seurueemme suosituin annos oli listan ainoa isompi ruokalaji, luomuhärän sisäfileevarras itsetehtyjen ranskanperunoiden ja fetasalaatin kera. Yksinkertainen annos oli aivan loistava ja liha mielettömän mureaa! Pointsit luomun käytöstä, ja liekö mielikuvitusta tai sitten luomuliha oikeasti maistuu paremmalta sen lisäksi että omatunto ei muistuttele tehotuotannon kurjuudesta. Ranskikset olivat täydellisiä - kuumia ja rapeita. Fetasalaattia piristivät yrtit ja luonnon omat pikku jalokivet, granaattiomenan siemenet ;) Luin tuon jostain ja ovathan ne kuin pieniä rubiineja. Ranskisten kaverina tarjoiltu aioli oli sen sijaan turhankin valkosipulista, ja ensi kerralla taidan pyytää sen tilalle pirtsakkaa sitruunamajoneesia, mitä kaverin ranskisannoksen mukana tuli.

Listalta löytyi lihavartaan lisäksi lähinnä pikkunaposteltavaa, salaatteja ja pizzoja, jotka nekin onnistuivat ainakin näyttämään jotenkin uudistuneilta hauskan pitkulaisen muotonsa ansiosta. Mausta en osaa sanoa, sillä kukaan porukastamme ei ollut pizza-fiiliksissä. Tiskin takana vitriinissä makoili myös herkullisen näköisiä pintxo-pikkupaloja, joita täytyy vielä palata maistamaan. Olikohan vitriini varmasti riittävän viileä kampasimpukka-palalle... Jotain muutakin vähänsinnepäin-meininkiä olin huomaavinani ravintolassa. Koristeena ja viinipullotelineinä toimineet, huteran näköiset vanhat viinilaatikot yläpuolellamme olivat vähän pelottavan näköisiä. Toivottavasti kiinnitykset pitävät eikä laatikoista putoa pohja kesken kiireisen illan... Vanhat isot lasipullot lampunvarjostimina sen sijaan toimivat ihanina tunnelmantekijöinä, ja muutenkin sisustus on haalittu kasaan varmaan aika pienellä budjetilla ja mikäs siinä, kun tyyli on kuitenkin yhteneväinen. Lapsivieraita ravintolaan ei ilmeisesti toivota lounaallekaan kovin innokkaasti, sillä isossa inva-wc:ssä ei ollut lainkaan hoitoalustaa, mikä on aika selvä statement, kun tilaa kuitenkin seiniltä löytyy. Olisihan se kiva tutustuttaa juniori muuhunkin kuin Rosson pallomereen ja raastepöytään, vai miten ne mukulat ikinä oppivat käyttäytymään ihmisiksi ravintoloissa, jos heitä ei niihin toivoteta tervetulleiksi. Välimerellistä tyyliä toivoisi tältäkin osin suomalaisiin ravintoloihin.

Ihana pieni herkkupuoti ravintolan nurkassa houkutteli, mutta en sentään viitsinyt raahata oliiviöljyä ja kynttilöitä käsilaukussa pitkin Turun yötä. Ehkä poikkean joululahjaostoksille tänne vielä. Joulukuinen Turku näyttäytyi Tintån nurkilla parhaimmillaan, kun poistuimme kirpakkaan pakkasyöhön Aurajoen rannassa. Tänne täytyy tulla pian uudestaan, ja teinkin jo varauksen seuraavaa kertaa - ja niitä pintxoja - varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti