Siirry pääsisältöön

Tintå on ihanasti vähän sinne päin

Turun ravintolavalikoimaa vaivaa pahasti koko keskustan vallannut S-etu-epidemia, joten tunnelmallinen pieni Tintå oli ilahduttava tuttavuus! Luulin kesällä ovensa Aurajoen rantaan avannutta ravintolaa lähinnä viinibaariksi, mutta ihania herkkuja siellä tarjoiltiin. Ja viinilista oli kyllä vaikuttavan pitkä - me tosin tyydyimme karahvilliseen talon Merlota, mikä sekin solahti oikein vaivatta alas erinomaisten ruoka-annosten kaverina. Miljööltään ravintolaihanuus oli kuin Blankon välimerellinen ja boheemi serkku. Ja samaa yritystä tai jotain sukua ne taitavat ollakin, sillä Blankon catering majailee Tintån tiloissa.

Seurueemme suosituin annos oli listan ainoa isompi ruokalaji, luomuhärän sisäfileevarras itsetehtyjen ranskanperunoiden ja fetasalaatin kera. Yksinkertainen annos oli aivan loistava ja liha mielettömän mureaa! Pointsit luomun käytöstä, ja liekö mielikuvitusta tai sitten luomuliha oikeasti maistuu paremmalta sen lisäksi että omatunto ei muistuttele tehotuotannon kurjuudesta. Ranskikset olivat täydellisiä - kuumia ja rapeita. Fetasalaattia piristivät yrtit ja luonnon omat pikku jalokivet, granaattiomenan siemenet ;) Luin tuon jostain ja ovathan ne kuin pieniä rubiineja. Ranskisten kaverina tarjoiltu aioli oli sen sijaan turhankin valkosipulista, ja ensi kerralla taidan pyytää sen tilalle pirtsakkaa sitruunamajoneesia, mitä kaverin ranskisannoksen mukana tuli.

Listalta löytyi lihavartaan lisäksi lähinnä pikkunaposteltavaa, salaatteja ja pizzoja, jotka nekin onnistuivat ainakin näyttämään jotenkin uudistuneilta hauskan pitkulaisen muotonsa ansiosta. Mausta en osaa sanoa, sillä kukaan porukastamme ei ollut pizza-fiiliksissä. Tiskin takana vitriinissä makoili myös herkullisen näköisiä pintxo-pikkupaloja, joita täytyy vielä palata maistamaan. Olikohan vitriini varmasti riittävän viileä kampasimpukka-palalle... Jotain muutakin vähänsinnepäin-meininkiä olin huomaavinani ravintolassa. Koristeena ja viinipullotelineinä toimineet, huteran näköiset vanhat viinilaatikot yläpuolellamme olivat vähän pelottavan näköisiä. Toivottavasti kiinnitykset pitävät eikä laatikoista putoa pohja kesken kiireisen illan... Vanhat isot lasipullot lampunvarjostimina sen sijaan toimivat ihanina tunnelmantekijöinä, ja muutenkin sisustus on haalittu kasaan varmaan aika pienellä budjetilla ja mikäs siinä, kun tyyli on kuitenkin yhteneväinen. Lapsivieraita ravintolaan ei ilmeisesti toivota lounaallekaan kovin innokkaasti, sillä isossa inva-wc:ssä ei ollut lainkaan hoitoalustaa, mikä on aika selvä statement, kun tilaa kuitenkin seiniltä löytyy. Olisihan se kiva tutustuttaa juniori muuhunkin kuin Rosson pallomereen ja raastepöytään, vai miten ne mukulat ikinä oppivat käyttäytymään ihmisiksi ravintoloissa, jos heitä ei niihin toivoteta tervetulleiksi. Välimerellistä tyyliä toivoisi tältäkin osin suomalaisiin ravintoloihin.

Ihana pieni herkkupuoti ravintolan nurkassa houkutteli, mutta en sentään viitsinyt raahata oliiviöljyä ja kynttilöitä käsilaukussa pitkin Turun yötä. Ehkä poikkean joululahjaostoksille tänne vielä. Joulukuinen Turku näyttäytyi Tintån nurkilla parhaimmillaan, kun poistuimme kirpakkaan pakkasyöhön Aurajoen rannassa. Tänne täytyy tulla pian uudestaan, ja teinkin jo varauksen seuraavaa kertaa - ja niitä pintxoja - varten.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Karppaajan muhkea lihapata

Käy tämä pata muillekin kuin karppaajille, mutta alkuperäisen reseptin olen bongannut karppaus-infon sivuilta. Lihapataan ei tule jauhoja tai muita saosteita, vaan se saa muhia rauhassa uunissa ihanan pehmeäksi. Laita pata tekeytymään jo aamulla ja hauduttele kypsäksi ulkoilupäivän aikana.



Tässä oma versioni padasta, josta riittää isollekin porukalle.

1,2 kg naudan kulmapaistia
1,5 rkl voita tai margariinia
suolaa, pippuria
paprikajauhetta
1 litra vettä
2 lihafondi-kuutiota / kasvisliemikuutiota tms.
1 pieni sipuli
3 valkosipulin kynttä
6 rkl tomaattipyrettä
2-3 rkl dijon-sinappia
1-2 rkl ketsuppia
2-3 rkl soijaa
4-5 porkkanaa paloiteltuna
2 sipulia isohkoina lohkoina
2 prk ruokakermaa
1 pkt Koskenlaskijaa

Leikkaa huoneenlämpöinen liha ohuehkoiksi siivuiksi syiden vastaisesti. Ruskista siivut nopeasti kuumalla pannulla voissa. Mausta lihat kevyesti suolalla, pippurilla ja runsaalla paprikajauheella. Siirrä palat uuninkestävään isoon pataan. Kiehauta paistinpannulla litra vettä, lisää …

Jälkimarinoitu paahtopaisti

Jälkimarinointi on helpoin tapa saada kunnolla makua paahtopaistiin. Valmista edellisenä päivänä ja tarjoa raikkaan salaatin ja vaikkapa aurajuustoperunoiden kera.




1 kg naudan paahtopaistia
Vähän öljyä
suolaa ja pippuria

Marinadi:
1,5 dl oliiviöljyä
(vajaa) 1 dl soijakastiketta
2 rkl balsamiviinietikkaa
2 valkosipulin kynttä murskattuna
Tuoretta rosmariinia ja minttua (tai muita yrttejä maun mukaan) silppuna noin 1 dl
ripaukset sokeria, suolaa ja pippuria

Ota liha huoneenlämpöön noin tuntia ennen ja ruskista se sitten pienessä öljymäärässä mahdollisimman kuumalla pannulla joka sivulta nopeasti. Suolaa ja pippuroi kevyesti ja siirrä uunipellille. Paista noin 200-asteisessa uunissa, kunnes paistin sisälämpötila on 55 C. Tällöin sisus on vielä punertavaa. Kääri kuuma paisti tiiviisti folioon ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Itselläni paisti sai vähän rapsakamman pinnan kuin oli tarkoitus, kun taapero oli käynyt vähän säätämässä paistolämpötilaa kesken kaiken... Se 200 C on kuitenkin optima…

Kinuski-puolukka-juustokakku

Kerta se on ensimmäinenkin, liivatteen käytössäkin. Minulla on ollut aika ylitsepääsemättömiä epäluuloja liivatteen käyttöä kohtaan omassa keittiössäni, mutta nyt päätin rohkaista mieleni, kun iski vastustamaton himo tehdä juuri näitä makuja viikonlopun kahvivieraille. Kannatti - kinuski ja puolukka on täydellinen pari!


Kakun ohje on hyvin pitkälti peräisin täältä. Ostin liivatelehtien sijaan liivatejauhetta, joka oli todella helppokäyttöistä. Ehkä ensi kerralla kokeilen kuitenkin uutta Vege-geliä. Liivatejauhe ei taida toimia ihan yhtä tehokkaasti kuin liivatelehdet, mutta kakku hyytyi kohtuullisen hyvin jauheellakin ilman liotusta. Suosittelut!