keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Jogurttinen pinaatti-feta-tomaattipiirakka

Pinaatti ja feta ovat suosikkejani yhdessä ja ne toimivat loistavasti myös suolaisen piirakan täytteenä. Halusin testata taikinaohjetta, jossa käytetään toista suosikkiani eli kreikkalaista jogurttia. Tämä jättiohje on kahdelle pellilliselle piirakkaa, eli tästä riittää isolle joukolle suolapalaa kahvipöytään. Meillä tämä oli poikamme 2-vuotissynttäreiden kahvipöydässä suolapalana. Puolita ohje halutessasi.



Ohje kahdelle pellilliselle, noin 20-25 henkilölle

Pohja:
12 dl vehnäjauhoja (tai puolet täysjyvävehnäjauhoja ja puolet tavallista)
250 g voita tai margariinia
ripaus suolaa
3 tl leivinjauhetta
2,5 dl vettä
1,5 dl kreikkalaista jogurttia

Täyte:
4 pussia pakastepinaattia (à 150 g)
2 pakettia fetajuustoa (à 250 g)
1 isohko sipuli
1 salottisipuli
2 rkl oliiviöljyä
4 valkosipulinkynttä
ripaus suolaa ja pippuria
100 g parmesania
100 g mustaleimaemmentalia
vajaa purkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja
1-2 rasiallista kirsikkatomaatteja
5 dl ruokakermaa
4 munaa
timjamia, suolaa, pippuria, yrttimaustetta

Valmista taikina: sekoita suola ja leivinjauhe jauhoihin. Nypi paloiteltu rasva jauhoseoksen joukkoon. Sekoita jogurtti veteen ja lisää jauhoseokseen samalla vaivaten kevyesti. Laita kylmään täytteiden valmistelun ajaksi.

Kuullota sipulihakkeet ja valkosipulimurska öljyssä, lisää jäiset pinaatit ja hauduttele hetki. Anna jäähtyä hieman. Murenna fetajuusto pinaattiseoksen joukkoon, mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita joukkoon yksi kananmunista.

Painele jääkaappiviileä taikina reippaasti jauhotetuin käsin leivinpaperilla vuoratuille pelleille. Esipaista n. 5 minuuttia 200 C uunissa. Levitä pinaattitäyte taikinapohjien päälle, ripottele kouralliset parmesanraastetta täytteen päälle ja asettele aurinkokuivatut tomaatit sekä kirsikkatomaatin puolikkaat päällimmäiseksi. Vatkaa kolme kananmunaa ruokakerman joukkoon ja mausta suolalla, pippurilla, timjamilla ja yrttimausteella. Kaada seos piiraiden päälle. Ripottele loput parmesanit ja emmentalraaste päällimmäiseksi ja paista 200-asteisessa kiertoilmauunissa piiraat yhtä aikaa kypsiksi noin 20 minuuttia.

Viipaloi annospaloiksi jäähtyneenä ja ripottele päälle rucolaa. Yhdestä pellillisestä sain noin 30 pikkupalaa. Piiraat voi hyvin tehdä jo edellisenä päivänä valmiiksi.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Mezejä pöytään!

Rakastan pikkuruokia, joiden kanssa voi näperrellä - tapaksia, raglettea, mezejä... Mezet ovat välimerellisempi, Lähi-itään vivahtava versio tapaksista. Tällä kertaa illanistujaisten meze-pöydässä oli seuraavanlaisia pikkuannoksia:

inkivääri-broilerivartaat
tabouleh-salaatti couscousista ja fetasta
minttumarinoitua melonia ja ilmakuivattua kinkkua
grillattu paprikasalaatti
halloumia ja granaattiomenaa
 
 





Minttumarinoidun melonisalaatin ohjeen bongasin Halv åtta hos mig -sarjasta, ja se näytti kivalta versiolta klassisesta meloni-kinkku-alkupalasta. Oma versioni meni suunnilleen näin:
  
Puolikas cantaloupe-melonia
puolikas hunajamelonia
Puoli punttia tuoretta minttua (Jos löydät, ota "vahva minttu"-nimikoitua, joka on paljon parempaa kuin tavallinen versio.)
muutama lehti sitruunamelissaa ja basilikaa
2 limeä
1 valkosipulin kynsi
2 rkl vaaleaa balsamicoa
1 rkl intiaantisokeria
Pieni ripaus chilijauhetta
5 viipaletta ilmakuivattua kinkkua
(1 rkl oliiviöljyä tarjoiluun)

Silppua yrtit ja valkosipuli, yhdistä marinadin aineet (ei öljyä). Kuutioi melonit ja anna maustua marinadissa vähintään pari tuntia. Suikaloi kinkkusiivut ja sekoita salaatin joukkoon ennen tarjoilua. Pirskottele marinadia ja vähän oliiviöljyä kastikkeeksi salaatin ylle.
Lisää meze-pöydän ohjeita, kun ehdin näpytellä...

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Lumimyräkkää ja laskiaispullia

Ainakaan lumesta ei ole tänä vuonna pulaa talvilomalla... Tämäkin päivä on kulunut lumitöissä huhkien ja umpihangessa kiukkuavaa taaperoa tolpilleen nostellen. Loppupäivä ollaan sisällä. Ja syödään pullaa.


Pulla on Kotivinkin peruspullataikinasta, tietysti runsaalla kardemummalla (2 rkl). Taikinasta tuli noin 30 pikkupullaa. Oma suosikkitäytteeni on kermavaahto ja itsetehty mustaherukkahilloke, muu perhe söi vadelmahillolla. Lumista laskiaista kaikille! 

tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystävänpäivän key lime -juustokakku

Ystävänpäivään sopi tämä kirpsakka pieni sydänkakku, joka muistuttaa vähän amerikkalaista Key lime pie:ta ilman kondensoitua maitoa. Happy Valentine's Day!


Ohje pienehköön sydänvuokaan tai suorakaiteen muotoiseen vuokaan

n. 100 g mitä tahansa keksejä (itselläni oli Muumi-keksejä ja suklaatäytekeksejä täyte poistettuna)
50 g voisulaa
1 tl piparkakkumaustetta tai kanelia
1 rasia maustamatonta tuorejuustoa
reilu 1 dl sokeria
2 rkl (vaahtera)siirappia
1-2 kananmunaa valkuainen ja keltuainen eroteltuna
2 limeä

Tarjoiluun kermavaahtoa ja limen kuoriraastetta

Murskaa keksit ja sekoita ne voisulan ja piparkakkumausteen kanssa. Painele vuuan pohjalle ja esipaista 3-5 minuuttia 175-asteisessa uunissa. Valmista täyte: sekoita tuorejuuston joukkoon sokeri, keltuainen, siirappi, kahden limen mehu ja toisen limen kuori raastettuna. Vatkaa valkuainen vaahdoksi ja kääntele täytteen joukkoon varovasti. Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle ja paista vielä noin 15-20 minuuttia uunista riippuen. Anna jäähtyä ja tarjoile kermavaahdon kera.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Rekkakakku 2-vuotiaalle

Onnea 2-vuotiaalle! Juhlapäivää vietettiin rekkakakun voimalla, sillä onhan rekat ja monsteriautot hienointa maailmassa! Melkoista näperrystä marsipaanikuorrutteinen kakku vaati ensikertalaiselta, mutta askartelu oli hauskaakin. Ja sotkuista. Liioittelin tomusokerin määrän kanssa, ja koko keittiö oli tahmea pöllyävän tomusokerin ansiosta. Ainakaan marsipaani ei juuttunut kiinni mihinkään, sokeritahma kylläkin. ;)




Leivoin rekkaa varten 3 vaaleaa peruskääretorttupohjaa (à 4 munaa), joista kului vähän yli 2,5 pellillistä. Kakun täytteenä on vadelmahilloa, pakastevadelmia ja diplomaattikermaa, johon käytin vaniljakreemijauhetta ensi kertaa. Pidin täytteen simppelinä ja hyvin muotonsa pitävänä, sillä jännitin sitä, miten marsipaani pitää muotonsa yön yli jääkaapissa. Netistä luin varotteluja marsipaanipäällyksen hikoilusta, mutta kakkupohjan päälle eristeeksi tekemäni voikreemi Kinuskikissan ohjeella piti hikoilun hyvin aisoissa. Vain yksi kohta ilmeisesti falskasi hieman, ja pintaan oli kerääntynyt kosteutta. Lahoamis- ja hikoilu-uhan vuoksi en kostuttanut kakkua lainkaan, vaan ajattelin pakastevadelmien hoitavan homman yön aikana. Tosiasiassa kakku oli vähän kuiva, joten kevyesti uskaltaa kostuttaa, vaikka kakun tekisi edellisenä päivänä valmiiksi.

Kakkupohjat muotoonsa leikattuina ja täytettyinä.

Voikreemi toimii eristeenä ja estää marsipaanin hikoilua.


Marsipaanilevy saa mennä reilusti reunojen yli.
Tomusokeri toimii "jauhoina" kaulitessa - tosin vähempikin riittää.. ;)

Kakun kuorrutukseen kului 2,5 pötköä vihreää marsipaania ja lisäksi puoli pötköä punaista. Lisäksi ostamani pieni väripaletti koristemarsipaania oli loistava lisä, ja siitä sain tehtyä kaikki rekan muut osiot. Etu- ja takavalot löytyivät irtokarkkilaarista, samoin valmiin kakun "mukulakivikatu". Renkaat olivat Ballerina-suklaakeksejä, joihin tein koristemarsipaanista lokarit.



Olen suht tyytyväinen ensimmäiseen marsipaanikakkuyritykseen ulkonäöllisesti, vaikka hiomista vielä löytyy. Jotkut taitekohdat jäivät tönköiksi ja toisaalta jossain kohtaa marsipaani pääsi niin ohueksi, että se vähän repeytyi kakun päälle nostettaessa ja piti paikata. Lisäksi sitä tomusokeria oli kakun päällä aluksi todella paljon, kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, mutta onneksi tein kakun edellisenä päivänä/iltana/yönä, joten tomut sulivat aika hyvin kakun pintaan.

Entäs sitten maku: marsipaani jakaa mielipiteitä ja itselläni on tekemistä maun kanssa. Päivänsankari söi vähän täytettä, joten kakku oli lähinnä hauska ohjelmanumero. Loistavasti koossa pysyvä vaniljakreemijauhe teki kakkuun mielestäni jotenkin teollisen maun, joten sitä kannattaa käyttää harkiten.

Tässä vielä päivänsankari itse lahjansa äärellä: leikkikeittiö, totta kai!

Pikkukokki ja synttärilahja - onnea 2-vuotias!

lauantai 4. helmikuuta 2012

Runebergin muffinit

En ole koskaan ollut Runebergin torttujen ylin ystävä, mutta jostain syystä niiden tekeminen on kaihertanut mielessäni monta päivää. Työkaverit ovat puhuneet viikon tortuista, joten ehkä tämänkertainen leipomisvimma menee heidän piikkiinsä ;) Kerran sain tosi hyviä ruunekreenejä ammattikoulun leipomosta, ja ne olivat matalia, aika rouheisia muffinivuokiin tehtyjä makupaloja. Tuota makuelämystä lähdin metsästämään, ja ihmeiden ihme, itsetehdyt Runebergit ovat tosi hyviä eivätkä edes mitenkään vaivalloisia valmistaa. Leipomuksesta taitaakin tulla vuotuinen traditio.




Ohje on mukaeltu Kinuskikissan ohjeesta. Lisäsin taikinaan enemmän mausteita - kardemummaa n. 2 rkl, lisäksi neilikkaa ja piparkakkumaustetta. Lisäksi jätin piparimurut pikemminkin rouheeksi, sillä rouskaisin niitä vain vähän kaulimella. Ohjeesta tuli 20 kpl muffinivuokiin tehtynä.

Kostukkeeksi ostin punssilikööriä - se on sitten sitä Ruotsin lipuilla varustettua tököttiä. Puolen litran pullosta kului peräti kaulallinen, joten jos löydät minipullon, ota se. Osa tortuista on lastenversioita, ja ne kostutin omenamehulla. Hyvää Runebergin ja presidentinvaalipäivää kaikille sunnuntaina!