lauantai 22. tammikuuta 2011

Valkosuklaa-vadelmamuffinssit pikkuprinsessalle

Nämä muffinssit ovat meillä jo klassikko, joita tehdään kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin. Näitä on nähty synttäreillä, ilman kuorrutteita muuten vaan kahvipöydässä, fiinimmillä koristeilla yo-juhlissa jne. Samalla ohjeella tehdyt muffinssit ovat tuossa blogin profiilikuvassakin. Tällä kertaa muffinssit lähtivät kummitytön 1-vuotispäiville. Löysin kaupasta ihania nalle-koristeita, jotka sopivat täydellisesti näihin juhliin.


Perustaikinan ohje on Pirkka-sarjan Amerikanmuffinssi-vuokapaketin kyljestä, ilman kaakaojauhetta.

150-200 g voita tai margariinia
2,5 dl sokeria
3 kananmunaa
1/2 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota rasva ja sokeri, lisää kananmunat vaahtoon yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää vaahdon joukkoon vuorotellen kuivat aineet ja maito varovasti sekoitellen, jottei taikina liisteröidy. Taikinan joukkoon voi sekoittaa oman maun mukaan marjoja, suklaata jne. Oma suosikkini on karkeaksi rouhittu valkosuklaa (n. 150 g) ja vadelmat (n. 3 dl). Lisää marjat lopuksi jäisinä, jottei taikina värjäydy. Isojen amerikanmuffinssien sijaan teen yleensä pienempiä muffinsseja, kuten tälläkin kertaa. Paistoaika vaihtelee muffinssien koon mukaan 8-20 min. Paista 200 asteessa. Kuorruta jäähtyneet muffinssit esim. sulatetulla valkosuklaalla ja koristele mielesi mukaan.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Pekingin-muistojen ankkaa

Eihän tämä sitä oikeaa Pekingin ankkaa ole ollenkaan, sitä tuntikausia kuivatettua ja rapeaksi paahdettua, mutta se Kiinan-matkan makuelämys mielessäni aloin kokata paketillista ankanrintaa.


Aloitin marinoimalla lihoja kiinalaishenkisessä, makeassa marinadissa:

n. 1dl Hoi Sin -kastiketta (esim. Blue Dragon)
n. 3 rkl Seesamiöljyä
n. 1/2 dl makeaa soijakastiketta
n. 1 rkl juoksevaa hunajaa

Pyyhin pari tuntia marinoituneiden lihojen pinnalta suurimmat marinadit pois, leikkasin nahkapuoleen vinon salmiakkikuvion ja paistoin rintafileitä ensin rasvapuoli alaspäin n. 10 minuuttia. Pannun tulee olla kylmä paistamisen alkaessa, jotta osa ankan tanakasta rasvakerroksesta sulaa pois pannulle ja pinta rapeutuu. Hetkessä kuumenevan induktiolieden kanssa on vähän säätämistä, joten paistoin aika matalilla tehoilla vähä vähältä lämpöä lisäillen.

Siirsin pinnaltaan hieman rapeutuneet lihat uuniin 175C, ja jatkoin kypsentämistä n. 15min valellen lihoja välillä marinadilla. Paistamisen jälkeen lihat saivat vetäytyä puolisen tuntia, minkä jälkeen leikkasin fileet viistoiksi annospaloiksi. Ankka saisi mielellään olla melko roseeta sisältä,  mutta nämä pääsivät vähän turhan kypsiksi, etenkin tämä kuvattu ensimmäinen filee. Pinnasta tuli pikemminkin tahmea kuin rapea, mutta makoisa marinadi / valeluliemi toimi pinnalla hyvin.

Pekingistä etäisiä vaikutteita hakeneen ankan kaveriksi sopivat esimerkiksi sokeriherneet seesaminsiementen ja -öljyn kera, lisäksi Hoi Sin -kastiketta. Tämä resepti on vaivaton ja marinoimisaikaa lukuunottamatta nopea toteuttaa.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Simple pleasures - pastaa, ystäviä, sushia ja vuodenvaihdetta

Todellinen juhlakausi! Ihanaa kun on ehtinyt tavata monia kavereita, istua iltaa, syödä pitkän kaavan kautta - mutta simppeleitä kokkauksia ilman tuntikausien hikoilua keittiössä! Mikä sekin on kivaa joskus oikein ajan kanssa, mutta nyt lomailu on ollut hektistä. Tänä vuonna joulun välipäiviä ei oikeastaan ollut lainkaan, koska joulun juhlinta ajoittui viikonloppuun, ja ahkerimmat olivat töissä heti maanantaina. Onneksi tunnemme niitäkin, jotka eivät joutuneet palaamaan toimistoihinsa vielä kun kinkut oli hädin tuskin kaluttu loppuun jääkaapeista, joten päädyin kokkaamaan useampana iltana kavereille ennen uudenvuoden juhlintaa.

Joulukokkausten uuvuttamana päädyin toistamaan helppoa italialaishenkistä menua. Alkuun simppeli Antipasto misto -vati, johon kootaan valmiita herkkuja. Siitä edetään pelkkään primoon, joka tällä kertaa oli chilinen anjovis-tomaatti-oliivipasta eli Pasta Puttanesca. Välissä jälkikasvun nukutus ja helppoakin helpompi jälkkäri, sitruunasorbettia kuumalla kinuskikastikkeella, kermavaahdolla ja kohmeisilla marjoilla. Suoranainen 70-luvun klassikko ehkä sitruunasorbettia lukuunottamatta, joka hyvällä mielikuvituksella on jotenkuten italohenkinen.

Antipasto misto -vadilla mm. parman-kinkkua, salamia ja artisokan sydämiä. Avaa purkit ja tarjoile, on tämän alkupalan kantava ajatus...
Pääruuasta unohdin ottaa kuvan, mutta suunnilleen tältä sen pitäisi näyttää ja reseptikin suurinpiirtein sellainen, mitä noudatin, paitsi että käytin itse tuoretta chiliä ja mustia kalamataoliiveja. Alun perin lunttasin reseptin vanhasta pastakeittokirjastani Klassinen pasta, jonka olen saanut ystävältä vuosia sitten ja paljon ennen hiilareista kohkaamista.

Tämänkertaisen kokkailun "ei mennyt kuten Strömsössä" -osuus: Löysin perusmarketin tiskiltä vahingossa turhankin tujuja chilejä, ja ekana iltana kun tein tätä ruokaa, tein klassisen mokan ja kiireessä unohdin sujauttaa kertakäyttöhanskat käsiini ennen chilin käsittelyä! Vahva chili poltti käsiä tuskallisesti, ja piina vain syveni eri helpotuskonsteja läpi käydessäni. Siinä vaiheessa, kun vieraat kolkuttelivat ovella, liotin käsiäni luonnonjugurtissa... Oliiviöljy-sokeri-saippua-seos oli aika toimiva apu, kuten Suomen chiliyhdistys tms. nettisivuillaan neuvoi :D Toisella kerralla muistin jo varoa, enkä polttanut näppejäni. Muuten taisin unohtaa silloinkin, että kyseinen chililaatu oli vahvaa, sillä sen maku puski läpi turhankin voimakkaasti joidenkin ruokailijoiden makunystyröihin. Itse pidän tästä arkisestakin annoksesta kovasti, ja parmesanlastuilla ja yrttikourallisella höystettynä se on mielestäni ihan mutkaton vierastarjottava. Pienempänä annoksena sopii myös alkuruuaksi.

Italiasta sushimaahan eli uudenvuoden alkuruokiin. Totesimme ystävän kanssa, että sushiravintoloissa haluaisimme oikeastaan aina pelkkiä nigirejä makirullien ja muiden palleroiden sijaan, ja usein etenkin valmiissa sushilautasissa nigirit ovat harmillisen aliedustettuina. Niinpä sitten teimme niitä vähän enemmänkin..


Kimpassa näiden pyörittelyyn ei mennyt edes kauan aikaa etenkään kun ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan emme jaksaneet mennä estetiikassa, ja kun tein riisiviinietikalla maustetun riisin etukäteen valmiiksi jäähtymään. Yhdellä vadilla kevyesti suolattua lohta ja toisella limen mehusta kypsemmän sävynsä saanutta kalaa. Mukana tietenkin wasabia ja paria eri soijakastiketta. Yksinkertaista tämäkin - ja hyvää!